Isäni isät
Suora isälinjani 1500-luvulle
Wäyrysestä Hepo-ojaan
Erkki Wäyroin tuli 1500-luvulla Pohjois-Pohjanmaalle Kestilän seudulle, silloiseen Salon emäpitäjään, luultavasti Etelä-Pohjanmaalta. Erkin suku saattoi olla lähtöisin Savosta. Savolaisasutus laajeni kaskiviljelyn mukana 1500-luvulla Etelä-Pohjanmaan järviseudulle sekä Keski-Pohjanmaalle ja Kainuuseen. Varhaisista suvun vaiheista ei ole tietoa, mutta Väyrysiä on 1500-luvulla asustellut ainakin Keski-Pohjanmaalla Pyhäjärvellä sekä Savossa.
Sukunimi 1700-luvulla otettiin tuolloin yleensä kotitalon mukaan. Savossa nimi yleisesti periytyi, mutta hämeessä sukunimi usein puuttuikin tai oli ns. lisänimi.
Erkin perheeseen syntyi Kestilässä poika Yrjö Erkinpoika Väyrynen (1550-1618). Yrjön pojanpoika Matti (1610-1683) muutti Kainuuseen, ja päätyi talolliseksi Paltamon Väyrylän kylään. Matin pojanpojanpojanpojanpoika Matti Martinpoika Väyrynen (1771-1807) muutti perheineen 1802 takaisin esi-isän seudulle Siikajoen varteen Kestilään. Matin poika Fredrik Matinpoika Väyrynen (1799-1879) isännöi sitten aikanaan Kestilän kylän Ali-Hepo-ojan tilaa, ja sai sukunimen Hepo-oja itselleen ja jälkipolville.
Kustaa Vaasa pyrki verotulojen kasvattamiseen, erämaiden ja raja-alueiden asuttamiseen. Uudisasukkaat suuntasivat Etelä-Savosta Pohjois-Pohjanmaalle ja Kainuuseen. 1570-luvun Suomessa oli noin 300 000 asukasta.
Yrjö Erkinpoika 1550-1618, 13. polvi
Yrjö Erkinpoika (13/8192)* syntyi noin 1550 Kestilässä ja kuoli siellä noin 1618. Yrjön elämänvaiheita on kirjattu 1600-luvun asiakirjoihin: torppari; huonemies (husman) Salon pitäjän Kestilässä. Niistä tiedetään mm. hänen olleen Kestilän Väyrysen talon isäntä 1606-1624. Mainitaan vuonna 1606 ensimmäisen kerran kymmenysluettelossa: asuttanut Lars Swensonin "autiota". Autiotila tarkoitti maksukykynsä menettänyttä, kruunun omistukseen joutunutta tilaa. Näitä tiloja kruunu pyrki uudelleen asuttamaan saadakseen verotuloja.
)* Esi-isäni numero suorassa isälinjassa 13/8192, joka lähtee liikkeelle minusta numerolla 1. Isäni on sitten 2 ja äitini on 3. Sen jälkeen molempien isoisien numerointi tuplataan ja isoäidit saavat aina miehestään seuraavan numeron, eli minun isän isä on 4, isän äiti on 5 ja äidin isä on 6, äidin äiti 7. jne. Sukupolvinumerot olen vielä laittanut selvyyden vuoksi. Eli tämä Yrjö on minun 13. polven esi-isä numero 8192 suorassa isälinjassani (eli 13. polvessa on isovanhempiani 2 potenssiin 13).
Ensimmäisen kerran sukunimi Wäyroin Älvsborgin ll lunnaat 1613:483Fb:35. 1615:483Fg:35. 1615:483Fg:35.1618:483Fk:77. SKrA RoU Finland 1618:603. En wiss Längd oppåala the Mans personer, som are fempton åhr Och finnes uthi Salo sochen, Actum den 20 Marty Åhr 1618. Gestila by.
Matti Yrjönpoika 1580-1627, 12. polvi
Matti Yrjönpoika Väyrynen (12/4096) syntyi Kestilässä v. 1580 oli talonpoika ja nihti, Kestilän Väyrysen isäntä 1620-27. Vuonna 1624 maantarkastuksessa Matti on pyrkinyt maakirjaan todennäköisesti välttääkseen sotaväenoton. Hänet on kuitenkin merkitty veronmaksukyvyttömäksi ja hän ei enää tämän jälkeen esiinny maakirjassa. Vuonna 1626 muodostettiin Pohjanmaan jalkaväkirykmentti. Matti Yrjönpoika otettiin nihdiksi ja vietiin Puolan sotaan, jossa hän menehtyi 1627. Puoliso Karin isännöi leskenä Väyrysen taloa 1629 - 1636. Karin-leski mainitaan ensimmäisen kerran vuoden 1629 myllytulliluettelossa sekä huonekuntaluettelossa. Karin-leskellä on ollut v. 1636 karjaveroluettelon mukaan 1 varsa ja 2 lehmää.
Kestilän Väyrylää isännöi Matti Yrjönpojan jälkeen poika Matti vuodet 1639 - 1641, ja muutti myöhemmin uudisasukkaaksi Puolangalle. Matin toinen poika Heikki (1608-1656) oli myös nihti ja myöhemmin Kongas-Väyrylän talonpoika.
Kestilän Väyrylää isännöi Matti Yrjönpojan jälkeen poika Matti Matinpoika vuodet 1639 - 1641, ja muutti myöhemmin uudisasukkaaksi Puolangalle. Matin toinen poika Heikki (1608-1656) oli myös nihti ja myöhemmin Kongas-Väyrylän talonpoika.
Vuoden 1619 sotaväenottosäädös velvoitti pitäjän papin laatimaan kutsuntalautakunnan käyttöön ruodutusluettelon yli 15-vuotiaista pitäjän miehistä. Yleensä saatiin yksi nihti eli jalkaväen sotilas ruoduttamalla 20 taloa yhteen ruotuun.
Valittu ruotusotilas saattoi myös palkata sijaisen eli varamiehen, joiden kysyntä ja siten myös palkat nousivat väenottojen lisääntyessä. Sijaisjärjestelmän rinnalla yleistyi myös kasvatti- eli sotilaspojan pito talossa kaiken varalta.
Talollisen tai talollisen pojan joutuminen sotilaaksi oli harvinaista. Kruunu ei muutenkaan mielellään valinnut talon ainoaa miestä, jonka varassa talon veronmaksukyky pitkälti oli. Toisaalta jalkaväen sotilas saattoi olla arvokkaampi kuin muutaman vuoden pienet verotuotot ja näin verotusmielessä autioiden eli maksukyvyttömien talojen määrä kasvoi sota-aikoina. Erään arvion mukaan jokainen talo Pohjois-Pohjanmaalla joutui 1600-luvun aikana luovuttamaan 2–3 miestä, omia tai palkattuja, sotaväen käyttöön.
Matti Matinpoika 1610-1683, 11. polvi
Matti Matinpoika Väyrynen syntyi Ketilässä 1610. Hän oli talonpoika ja nihti, kuten isänsä, ja isännöi Kestilän Väyrylää 1639-1641. Matti muutti myöhemmin Puolangalle. Vuoden 1641 Salon Kestilän karjaveroluettelon mukaan Matti Väyrysellä oli tammavarsa, 3 lehmää, 2 sikaa ja kylvö oli ollut ½ tynnyrinalaa. Saman vuoden henkirjassa Matin perhekunta käsittänyt talonpojan ja tämän vaimon, henkiluku 2.
Matti oli eversti Nils Bååtin rykmentin kapteeni Arvid Jösson Buggin komppanian nihti vuosina 1645-1652. Otettiin nihdiksi Auhon kylästä Puolangalta ja vapautettiin 1652 palveluksesta.
Matti oli talonpoikana Puolangan Auhon kylässä veljensä Heikin kanssa. Henkikirja 1653:9136:341: talonpoikia 2, vaimoja 2. Henkiluku 4 (lapsia ei henkikirjassa yleensä mainittu).
Perhe muutti Puolangan Kongasjärvelle, jossa Matti oli Kongas-Väyrylän isäntä 1654-83. 1670-luvun lopussa parhaat sadot saatiin Lammasperän ja Lentuan taloissa ja vuosisadan lopussa Puolangan taloissa, jotka olivat johtavia kaskenraatajia ja suurimpia tuottajia. Matti Väyrynen Väyrylän kylästä oli Kainuun suurin viljantuottaja vuonna 1683. Viljakymmenyksiä tynnyriä yhteensä Matti Väyrynen 2,5. Pohjanmaan läänin tilien tositekirja 1683-1683.
Vuoden 1683 henkikirjan mukaan Matti Väyrysen ruokakunta käsitti 8 henkeä: Matti Väyrynen, pojat Matti, Erkki, Martti ja Pekka sekä Matin vaimo Anna, Martin vaimo Liisa ja Pekan vaimo Anna.
Kaskeaminen vaati runsaasti miestyövoimaa. Vaarojen laella oli parempaa viljelysmaata, ja kun kaskettiin lännenpuoleisia rinteitä halla ei päässyt iskemään kun iltaaurinko oli lämmittänyt maan.
Suurten kuolonvuosien aikana 1695-97 Väyrysiä kuoli vähän, Kongasjärven sukuhaarasta Erkki Matinpoika 1697, Matti Matinpojan tytär Maria 1697, Pekka Matinpojan lapsi 1698. Paltamosssa kuolleisuus oli 41 %, mutta syrjäkylillä vähäisempää johtuen osittain siitä, että kerjäläiset, jotka levittivät tauteja, eivät yltäneet kaukaisiin syrjäkyliin. Lisäksi näillä seuduilla oli hyvät mahdollisuudet saada lisäravintoa kaloista ja metsän riistasta. Lapset kuolivat yleensä punatautiin ja tuhkarokkoon ja aikuiset "lienteriaan" ja lavantautiin.
Otsikkosi
Tästä tekstisi alkaa. Voit klikata tästä ja alkaa kirjoittamaan. Sed ut perspiciatis unde omnis iste natus error sit voluptatem accusantium doloremque laudantium totam rem aperiam eaque ipsa quae ab illo inventore veritatis et quasi architecto beatae vitae dicta sunt explicabo nemo enim ipsam voluptatem.
Matti Matinpoika 1643-1731, 10. polvi
Otsikkosi
Tästä tekstisi alkaa. Voit klikata tästä ja alkaa kirjoittamaan. Sed ut perspiciatis unde omnis iste natus error sit voluptatem accusantium doloremque laudantium totam rem aperiam eaque ipsa quae ab illo inventore veritatis et quasi architecto beatae vitae dicta sunt explicabo nemo enim ipsam voluptatem.